"Raputietokeskus"


Raputalous: Viljely - Luonnonkannat - Hoito - Pyynti - Matkailu		index
	RAPUTALOUS Suomalaisen raputalouden juuret ovat muutaman sadan vuoden takana, tuottoisien luonnonkantojen pyynnissä ja Suomeen rantautuneessa rapujuhlakulttuurissa. Ravut ovat perinteisesti olleet maaseudun sivuelinkeino, usein jopa merkittävä osa tuloista lyhyenä, muutaman viikon ravustuskautena. Luonnonkantojen pyynnistä raputalous on levittäytynyt rapukantojen hoidon ja istutusten puolelle sekä selkeästi elinkeinoon tähtääviin osiin, kuten ravunviljelyyn ja ravustusmatkailuun. Luonnonkantojen hoito on ollut ensimmäinen askel kohti tavoitteellista raputaloutta. Jokirapuja on aluksi istutettu uusiin vesiin, jolloin jokirapu on edennyt kohti pohjoista Suomea.
Rapuvesien tilasta on tunnettu huolta ja vesien tilan parantaminen sekä rapuruton leviämisen ehkäiseminen ovat olleet raputalouden kulmakiviä. Täplärapu kotiutettiin suomalaisiin vesiin 1960 -luvun lopulla ja se onkin saamassa merkittävän jalansijan eteläisen Suomen vesissä tällä vuosikymmenellä. Rapuja on Suomessa viljelty jo muutaman vuosikymmenen ajan. Menetelmiä on kehitetty yhä tehokkaampaan suuntaan, josta parhaana esimerkkinä on ravun mädin haudonta hemputtimessa viljelijän ohjailemassa lämpötilassa, jotta mäti saadaan kuoriutumaan haluttuun aikaan. Myös lammikkoviljelyn menetelmiä on kehitetty ja jopa tehoviljelyä sisätiloissa on kokeiltu kaupallisessa mittakaavassa. Rapumatkailu on kuulunut osana maatila- ja maaseutumatkailuun. Ravustus voi olla kaupunkilaiselle sukupolvelle eksoottinen kokemus ja rapujuhlat syksyn kohokohta.