|
LUONNONKANNAT
Ravut levisivät viimeisimmän kerran Suomeen Karjalan kannaksen
kautta viimeisen jääkauden väistyessä noin 10000
vuotta sitten. Ensimmäisenä suomalaisia vesiä kansoitti
jokirapu, joka levisi ensin hitaasti eteläiseen Suomeen ja myöhemmin
pääosin ihmisen levittämänä Keski-Suomen
alueelle aina Oulun korkeudelle asti. Ravut elävät Suomessa
pohjoisen levinneisyytensä äärirajalla eikä ravun
lisääntyminen tahdo aina onnistua pohjoisessa Suomessa.
Rapukannat olivat tiheimmillään ja tuottoisimmillaan 1900-luvun
alussa, jolloin saalis Suomen vesistä oli noin 20 miljoonaa rapua
vuosittain. Rapurutto ja teollistuminen muokkasivat jokiravun elinehtoja
rankalla kädellä ja vesien raputuotto romahti 3-5 miljoonan
ravun vuosituottoon nopeasti. Tällä tasolla on luonnonvesien
tuotto pysynyt jo vuosikymmeniä.
Ympäristön muutokset ja rapurutto ajoivat jokiravut isoista
reittivesistä pieniin ja eristyneisiin latvavesiin. Rapurutto
seurasi jokirapua joka puolelle ja vuosittain yhä ilmenee reilut
10 merkittävää rapuruttotuhoa tuottoisissa jokirapukannoissa.
Rapuruton merkityksen vähentämiseksi Suomeen tuotiin täplärapuja
1960-luvun loppupuolella ja niitä istutettiin ensin useisiin
pienvesiin ympäri Suomea. Istutusten tulokset vaihtelivat ja
vasta 1990-luvulla on suunnitelmallisesti istutettu täplärapuja
eteläisen Suomen vesiin. Täplärapukannat ovat vahvistuneet
ja isot reittivedet alkavat jo olla rapuvesiä. Täplärapu
on haluttu rajoittaa eteläiseen Suomeen ns. Rapustrategian mukaan,
joskin luvattomia istutuksia tehdään yhä täplärapualueen
ulkopuolelle ja täplärapu sekä sen kantama rapurutto
etenee hitaasti kohti ravun pohjoisen levinneisyyden rajaa.
|
 |
