Rapuviljely: Poikasviljely - Ruokaravut - Tehoviljely - Monilajiviljely

  index

RAVUNVILJELY

Rapujen viljely luonnonravintolammikoissa on ollut yleisin viljelymuoto 1500-luvulta aina näihin päiviin saakka. Saksalainen Wolfgang Hildebrand antoi ohjeita ravunpoikasten viljelystä altaissa jo 1600-luvulla: "Jos haluat lisätä ja kasvattaa rapuja kala-altaissa, valitse joitakin rapunaaraita joilla on virheetön mäti. Laita ravut mertoihin. Laita merrat kala-altaisiin ja anna niiden olla altaissa niin pitkään kunnes mäti kuoriutuu ja ravunpoikaset jättävät äitinsä. Tällä tavalla rapuja voidaan pitää ja lisätä altaissa." Myöhemmin, vuonna 1903, annettiin saksalaisessa Fisherei~Zeitung kalastuslehdessä ohjeita ravunviljelyyn kymmenen vuoden viljelykokemuksesta. Ravunviljely on kuitenkin yleistynyt vasta 1980-luvulla kun kehitettiin uusi toimiva haudontamenetelmä. Nykyään ravunviljelyllä tarkoitetaan vastakuoriutuneiden poikasten, istukkaiden tai ruokarapujen tuotantoa.

Suomessa viljellään jokirapua ja täplärapua. Lajit ovat melko läheistä sukua toisilleen. Jokirapu on kotoperäinen rapulajimme. Täplärapu on tuotu Suomeen Pohjois-Amerikasta ja sitä on istutettu vesiimme vuodesta 1967 lähtien. Viljelyssä täpläravun etuna on sen nopeampi kasvu ja parempi poikastuotto. Jokiravun etuna on sen alkuperäisyys ja sen seurauksena parempi myyntihinta.

Täpläravun poikasten viljely istukkaiksi lisääntyi voimakkaasti 1980-luvun lopulla, koska istutuksiin tarvittiin jatkuvasti enemmän kookkaita ja terveitä poikasia. Parhaimmillaan, vuonna 1998, täpläravun poikasia tuotettiinkin yli 300 000 kpl. Istukkaiden suurin kysyntä taittui kuitenkin jo 90-luvun puolessavälissä kun täplärapuja oli kotiutettu Etelä-Suomen parhaisiin järviin ja etenkin Hämeen reittivesiin.

Ruokarapujen viljely yleistyi poikasviljelyn myötä. Poikasviljelyssä viljelijät usein hautoivat mätiä niin paljon, että haudonnan onnistuessa poikasia kuoriutui yli oman tarpeen. Kesän lopussa myymättömät poikaset saatettiin jättää omiin altaisiin kasvamaan myöhemmin myytäviksi tai ruokaravuiksi. Ruokarapujen viljelyyn on tietenkin innostanut myös ruokaravuista viime vuosina maksettu korkea hinta.

Ravunviljelyn eri muotoja ovat poikasviljely sekä ruokarapujen lammikkoviljely, tehostettu lammikkoviljely ja tehoviljely, joista viljelijä yhdistelee eri menetelmiä omien tarpeidensa ja edellytystensä mukaisesti. Kaikissa muodoissa viljely aloitetaan joko ravun poikasilla tai emoravuilla. Poikasiksi kannattaa valita lämpöhaudottuja, mahdollisimman kookkaita ja terveitä rapuja. Emoravut voivat olla joko viljeltyjä tai luonnonvesistä pyydettyjä terveitä ja hyväkuntoisia rapuja.