Biologiaa: Kasvu - Lisääntyminen - Taudit - Verenkierto

  index

Suomalaisesta ravusta yleisesti

Suomalaisissa vesissä asustaa kolme rapulajia: jokirapu, täplärapu ja kapeasaksirapu (kuva alla, ravuilla eri järjestys).

Suomalaiset rapulajit muistuttavat suuresti toisiaan, joskin kokenut ravustaja erottaa lajit helposti. Sanotaan jopa, että saman lajin eri järvien kantojen erottaminen toisistaan on mahdollista!

Jokiravun kuori on karkeampi kuin täpläravun ja jokiravulla on
kyljissään pienet piikit jotka tuntuvat selvästi sormella koskettaessa. Täpläravun sakset ovat suhteessa ravun kokoon suuremmat kuin jokiravulla ja saksien peukalohangassa on
selvästi erottuva vaalea täplä. Kapeasaksiravun sakset ovat puolestaan pitkät ja kapeat ja tämä korostuu erityisesti isoilla ravuilla. Kapeasaksiravun vatsapuoli on myös huomiota herättävän vaalea ja kuori erittäin piikikäs.

Näillä kolmella rapulajilla on useita pieniä eroja elintavoissa ja biologiassa. Tässä jutussa on kuitenkin kerrottu ravuista yleistäen ja erityispiirteet on mainittu vain muutamissa tapauksissa.

Jokirapu saapui Suomeen Karjalan kannaksen kautta viimeisen jääkauden jälkeen. Jokirapu on nykyisin laajimmalle levinnyt ja sen pohjoisimmat esiintymisvedet ovat keskisessä Lapissa.

Täplärapu on kotiutettu suomalaisiin vesiin Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta vasta 1960-luvun lopulla ja se on sen jälkeen levinnyt tai levitetty eteläisen Suomen alueelle.

Täpläravun levinneisyyttä on pyritty rajoittamaan hallinnollisin ja valistuksellisin keinoin siten, että linjan Pori - Jyväskylä - Lappeenranta eteläpuoliset luonnonvedet ovat ns. täplärapualuetta ja linjan pohjoispuolelle ei täplärapua tulisi istuttaa. Hämeessä on lisäksi laadittu erityinen jokiravun suojeluohjelma, jolla pyritään turvaamaan jokirapukantojen säilyminen hämäläisissä pienvesissä.

Kapeasaksirapu asuttaa muutamia itäisen Suomen järviä ja sitä tavataan satunnaisesti mm. Luumäen Kivijärvestä.