Biologiaa: Kasvu - Lisääntyminen - Taudit - Verenkierto

  index

Kaikki tuntuu aluksi pahalta, nuhakin

Ravun kyky vastustaa tauteja ja muita ravun kannalta harmillisia, tauteihin verrattavia tunkeilijoita on varsin erikoistumaton. Ravulla ei ole solumuistiin perustuvaa immuunijärjestelmää, tautien torjuntamenetelmää, vaan jokainen tautitilanne on uusi ja rapu reagoi siihen lähes aina samalla yksinkertaisella mallilla.

Ravun veressä on kolmenlaisia verisoluja, jotka tunnistavat ravulle vieraat, rapuun tunkeutuneet eliöt ja joko tekevät ne vaarattomiksi tai toimittavat ne ulos ravusta. Immuunijärjestelmä on siten tuhlaileva ja samankaltainen immuunihaulikko on käytössä ravulle kohtuullisen vaaratonta nuhatartuntaan verrattavaa harmitonta bakteeria ja tappavaa rapuruttoa vastaan.

Rapu saa yleensä hoidettua lievät taudit helposti kun taas rapurutto on jokiravulle tai kapeasaksiravulle tappava ja täpläravulle erittäin harmillinen.

Rapujen tauteja tutkitaan yhä ja esimerkiksi rapurutosta saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että täplärapu selviää rutosta siksi, että sen immuunijärjestelmä on koko ajan valmiusasennossa, hiukan muttei kokonaan päällä, ja siksi täplärapu saa torjuttua ruton ennen kuin se ehtii niskan päälle. Jokirapu tai kapeasaksirapu ei ole tässä suhteessa niin onnekas vaan heittää henkensä rapuruton kynsissä.

Rapuruttolaikkuja täpläravun pyrstössä ja jalkojen nivelissä.

 Vain yksi tauti tappaa

Raputaudit voivat tehdä pahaa jälkeä rapukannassa, mutta ihmiseen eivät rapujen taudit voi tarttua. Taudeista voi toki olla haittaa ruokapöydässä, sillä sairastuneet ravut saattavat näyttää ruskeine laikkuineen tai reikäisine kuorineen syötäväksi kelpaamattomilta.

Suomessa esiintyvistä raputaudeista rapurutto on pahin, se jättää tuhoisuudellaan kirkkaasti varjoonsa kaikki muut raputaudit. Rapurutto tappaa jokiravut ja kapeasaksiravut muutamassa viikossa infektion puhkeamisen jälkeen ja vaikeuttaa myös täpläravun elämää. Rapurutto saattaa tappaa suuren osan täpläravuistakin, jos olot ovat taudille edulliset.

Rapurutto on sieni, joka elää ravun kuorella ja leviää itiöinä. Rapurutto erittää isäntäänsä hermomyrkkyä, joka johtaa isännän kuolemaan tai täpläravun tapauksessa kärsimykseen ja kunnon heikkenemiseen.

Rapurutto saapui eteläiseen Eurooppaan 1800-luvun toisella puoliskolla Amerikasta ilmeisesti laivojen painolastina olleessa vedessä eläneiden rapujen mukana. Rapurutto rantautui Italiaan, josta se levisi nopeasti manner Euroopan poikki ja saapui Suomeen vuonna 1893. Rapurutto on myöhemmin levinnyt myös Norjaan (1971) sekä Brittein saarille (1981), jotka ovat olleet Euroopan viimeiset puhtaat alueet.

Ravuilla on myös harmittomampia tauteja, jotka vaikuttavat yksittäisiin rapuihin. Valkopyrstötauti rikkoo ravun pyrstölihaksen ja se muuttuu maitomaisen valkeaksi. Valkopyrstötautia tavataan noin 0.1-0.2% luonnonkantojen ravuissa. Palovammatauti tekee reikiä ravun kuoreen, samoin kuin muutamat muut ravun kuorta syövät bakteerit. Ravut ovat hanakoita nahistelemaan keskenään ja vahingoittuneeseen kuoreen tarttuu herkästi bakteereja ympäröivästä vedestä.

Ravuilla on lisäksi muutamia muita loisia ja virustauteja, joiden epäillään rasittavan rapuja ja hidastavan rapujen kasvua ja joskus jopa tappavan ravun. Tautien leviämisen ehkäisemiseksi on ehdottoman tärkeää että rapuja ei siirretä vesistöstä toiseen ilman huolellisia varotoimia. Täplärapuja ei missään tapauksessa saa istuttaa sellaisiin vesiin joissa voi olla jokirapuja.