Rapurutto ja raputaudit

Kaikki tuntuu aluksi pahalta, nuhakin.

Ravun kyky vastustaa tauteja ja muita ravun kannalta harmillisia, tauteihin verrattavia tunkeilijoita on varsin erikoistumaton. Ravulla ei ole solumuistiin perustuvaa immuunijärjestelmää, tautien torjuntamenetelmää, vaan jokainen tautitilanne on uusi ja rapu reagoi siihen lähes aina samalla yksinkertaisella mallilla.

Ravun veressä on kolmenlaisia verisoluja, jotka tunnistavat ravulle vieraat, rapuun tunkeutuneet eliöt ja joko tekevät ne vaarattomiksi tai toimittavat ne ulos ravusta. Immuunijärjestelmä on siten tuhlaileva ja samankaltainen immuunihaulikko on käytössä ravulle kohtuullisen vaaratonta nuhatartuntaan verrattavaa harmitonta bakteeria ja tappavaa rapuruttoa vastaan.

Rapu saa yleensä hoidettua lievät taudit helposti kun taas rapurutto on jokiravulle tai kapeasaksiravulle tappava ja täpläravulle erittäin harmillinen.

Rapujen tauteja tutkitaan yhä ja esimerkiksi rapurutosta saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että täplärapu selviää rutosta siksi, että sen immuunijärjestelmä on koko ajan valmiusasennossa, hiukan muttei kokonaan päällä, ja siksi täplärapu saa torjuttua ruton ennen kuin se ehtii niskan päälle. Jokirapu tai kapeasaksirapu ei ole tässä suhteessa niin onnekas vaan heittää henkensä rapuruton kynsissä.

Vain yksi tauti tappaa

Raputaudit voivat tehdä pahaa jälkeä rapukannassa, mutta ihmiseen eivät rapujen taudit voi tarttua. Taudeista voi toki olla haittaa ruokapöydässä, sillä sairastuneet ravut saattavat näyttää ruskeine laikkuineen tai reikäisine kuorineen syötäväksi kelpaamattomilta.

Suomessa esiintyvistä raputaudeista rapurutto on pahin, se jättää tuhoisuudellaan kirkkaasti varjoonsa kaikki muut raputaudit. Rapurutto tappaa jokiravut ja kapeasaksiravut muutamassa viikossa infektion puhkeamisen jälkeen ja vaikeuttaa myös täpläravun elämää. Rapurutto saattaa tappaa suuren osan täpläravuistakin, jos olot ovat taudille edulliset.

Rapurutto on sieni, joka elää ravun kuorella ja leviää itiöinä. Rapurutto erittää isäntäänsä hermomyrkkyä, joka johtaa isännän kuolemaan tai täpläravun tapauksessa kärsimykseen ja kunnon heikkenemiseen.

Rapurutto saapui eteläiseen Eurooppaan 1800-luvun toisella puoliskolla Amerikasta ilmeisesti laivojen painolastina olleessa vedessä eläneiden rapujen mukana. Rapurutto rantautui Italiaan, josta se levisi nopeasti manner Euroopan poikki ja saapui Suomeen vuonna 1893. Rapurutto on myöhemmin levinnyt myös Norjaan (1971) sekä Brittein saarille (1981), jotka ovat olleet Euroopan viimeiset puhtaat alueet.

Ravuilla on myös harmittomampia tauteja, jotka vaikuttavat yksittäisiin rapuihin. Valkopyrstötauti rikkoo ravun pyrstölihaksen ja se muuttuu maitomaisen valkeaksi. Valkopyrstötautia tavataan noin 0.1-0.2% luonnonkantojen ravuissa. Palovammatauti tekee reikiä ravun kuoreen, samoin kuin muutamat muut ravun kuorta syövät bakteerit. Ravut ovat hanakoita nahistelemaan keskenään ja vahingoittuneeseen kuoreen tarttuu herkästi bakteereja ympäröivästä vedestä.

Ravuilla on lisäksi muutamia muita loisia ja virustauteja, joiden epäillään rasittavan rapuja ja hidastavan rapujen kasvua ja joskus jopa tappavan ravun. Tautien leviämisen ehkäisemiseksi on ehdottoman tärkeää että rapuja ei siirretä vesistöstä toiseen ilman huolellisia varotoimia. Täplärapuja ei missään tapauksessa saa istuttaa sellaisiin vesiin joissa voi olla jokirapuja.

Ravut ja rapurutto

Yleensä kaikki jokiravut kuolevat epidemian aikana, joskus tosin muutamia yksilöitä säilyy hengissä. Ne ovat voineet olla suojaissa paikassa, jossa itiöiden määrä on ollut vähäinen ja ne ovat kyenneet vastustamaan heikkoa tartuntaa. Rapurutolle täysin vastustuskykyisiä jokirapuja ei vielä ole tavattu. Täpläravut saattavat myös kuolla rapuruttoon, josta esimerkkinä on Karjalohjan Puujärven tiheä täplärapukanta. Tällöin on usein kyseessä vesialue, jossa on ollut sekä täplärapuja että jokirapuja ja sairastuneet jokiravut ovat saaneet aikaan ärhäkän itiöinnin, jota edes täpläravut eivät ole jaksaneet vastustaa.

Täpläravun kyky vastustaa rapuruttoa selittyy sen alkuperällä ja historialla. Täplärapu on kotoisin Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta, jossa se on oppinut elämään rinnakkain rapuruton kanssa. Täpläravun sisäinen puolusjärjestelmä (immuunisysteemi) on koko ajan vähän päällä ja valmiina taltuttamaan mahdollisen rapuruton. Menetelmä toimii kohtuullisesti niin kauan kuin ympäröivät olosuhteet ovat hyvät: stressattu täplärapu voi kuolla ruttoon.

Täplärapu toimii ruttotartunnan saatuaan rapuruton kantajana. Merkkinä ruttotartunnasta ovat pienet ruskeat täplät esimerkiksi jalkojen nivelissä, pyrstön alapuolen pehmeässä kalvossa sekä katkenneet jalat tai sakset, joissa on näkyy ruskeaa katkeamiskohdissa, jne. On erittäin tärkeää että sairastuneita täplärapuja tai jokirapuja ei siirretä uusiin vesiin, sillä ne levittävät rapuruttoa!
Rapurutto erittää rapuun hermomyrkkyä, joka saa ravut käyttäytymään omituisesti. Ravut tulevat pesäkoloistaan esiin päiväsaikaan ja kävelevät rantavedessä. Niiden kulku on omituista, harhailevaa ja horjuvaa. Ne näyttävät kulkevan kuin puujaloilla ja rannalta voi nähdä kuolleita rapuja. Näyttäisi aivan kuin ravut oli-sivat armottomassa humalassa eivätkä ne enää välitä normaaleista varotoimista tai siitä, että rantavedessä ne ovat helppo saalis.

Rapuruton leviämisen estäminen – pyydysten desinfiointi

Ravunpyydykset tulee desinfioida huolellisesti, jotta tautien leviäminen voidaan estää.

Rapuruton leviämisen estämiseksi on kaikki pyydykset, sekä kalanpyydykset että ravunpyydykset, desinfioitava huolella ennen siirtämistä uusiin vesiin.

On huomattava, että rapurutto voi elää muutaman viikon itiöinä ravun ulkopuolella ja rapurutto voi siten siirtyä esimerkiksi veneen pohjalle jäävän veden mukana vesistöstä toiseen. Siten pitää varoa siirtämästä mitään ravustus- tai kalastusvälineistöä vesistöstä toiseen ilman desinfiointia.

On erityisen tärkeää, että rapuja ei siirretä ilman harkintaa uusiin vesiin ja rapuja ei sumputeta lyhyitäkään aikoja muussa kuin pyyntivedessä.

Vastuu on aina ravustajalla ja kalastajalla!

Pyydysten desinfiointiin voi käyttää esimerkiksi seuraavia menetelmiä:

  1. kuivaaminen, täysin kuivaksi esimerkiksi saunassa tai ulkona auringossa
  2. pakastaminen, muutaman vuorokauden ajan -20°C tai talvella ulkona
  3. kemikaalit, 4% formaliini tai 60% sinoli (ei suositella)

Rapuruton määrittäminen

Kuopion Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) tekee rapuruttotutkimukset luonnonkantojen tautiepäilyistä ilmaiseksi. Mikäli epäilet rapuruttotartuntaa alueesi rapukannassa toimi seuraavasti:

1. ota näytteeksi 3-6 elävää rapua, mieluummin merroilla pyydettyjä hyväkuntoisia rapuja
2. pakkaa ne huolella (kostea paperi pohjalle, kylmävaraaja paperin alle), mieluummin stryroksiseen kylmälaukkuun tai vastaavaan
3. ilmoita lähetyksestä Kuopion Eviraan (puh. 044 720 1469)
4. lähetä paketti Matkahuollon kautta Kuopioon tai toimita se muutoin perille